Yhteinen kouluateriamme
12 helmi 2018

Yhteinen kouluateriamme

”Ensimmäisinä ovat opettajat kautta maan omaksuneet koulukeittoaatteen ja ponnistaneet sen toteuttamiseksi muutenkin raskaassa työssä tarvittavia voimiaan. Opettajat ovat, huomattuaan koulukeittojen jakamisen monipuolisen edun, kerran alkuun päästyään usein suurin uhrauksin jatkaneet työtä”. (Suomen virallinen lehti, 1919)

Tämän tunnustuksen kouluruokailun edistämistyöstä opettajille antoi Koulukeittoyhdistys (per. 1905)  kymmenvuotisen toimintansa katsauksessa ja jo kauan ennen nykyisen maksuttoman kouluruokailumme alkua.

Opettaja rauhoittaa ja luo turvallisuutta…

Opettajan rooli kouluruokailussa on aina ollut arvokas. Maksuttoman kouluruokailun alkuaikoina tavanomaisissa kyläkouluissa ruokailu tapahtui yleensä luokissa, jossa opettaja nautti kouluaterian luontevasti yhdessä oppilaidensa kanssa. Kun jotkut kunnat alkoivat vaatia opettajilta 1960-luvulla ruokamaksuja, vastusti Suomen Kansakoulunopettajan Liitto asiaa muistuttaen kuntia siitä, että ruokailun ohjaus ja valvonta ovat opettajan velvollisuuksia ja ruokailussa esimerkkinä toimiminen tärkeää erityisesti silloin, kun ei ole lasten lempiruokapäivä. Liitto rinnastikin opettajan saaman kouluaterian liituun, joka virkatehtävää suorittaessa tulisi saada käyttöön maksutta (HS 15.11.1961). Nykyisin kouluateria kuten kaikki muutkin eduksi katsottavat asiat ovat luonteeltaan verotettavia etuja, mutta aikuisen roolin merkitystä kouluruokailussa se ei himmennä.

”Opettajan läsnäolo kouluruokailussa rauhoittaa ja luo turvallisuutta”, toteaa kouluterveydenhoitaja Tuula Kuha. Hän muistuttaa, että ala- ja yläkoulussa voi olla arkoja lapsia, joiden ei ole helppoa tulla ilman opettajaa isoon ruokailutilaan, jossa on kymmeniä ja kymmeniä oppilaita.

”Lisäksi opettaja pystyy näyttämään lautasmallin mukaisen aterian kokoamista konkreettisesti omalla esimerkillään”, Kuha jatkaa.

…yhdessä syöminen luo hyvinvointia

Luokkaruokailussa ateria nautittiin opetuksen tapaan pulpetissa istuen. Aikojen ja tapojen muuttuessa ruokailuhetki alettiin nähdä myös vuorovaikutustilanteena.

”Kouluhallituksen mielestä, mikäli kouluaterialla voitaisiin, mikäli tilat antavat myöten, muuttaa luokan ”sosiaalimuotoa”, pyrkiä aterialla pois peräkkäin luokalle tyypillisestä istumisesta ja muodostaa pulpeteista pieniä pöytäkuntia, jolloin ruokailijoiden kesken syntyisi sosiaalisia kontakteja. Kouluhallitus siis haluaa, että lapset hiljakseen ja sievästi juttelisivat keskenään ruokaillessaan, vaikka monet opettajat ja koulut nykyään suorastaan kieltävät puhumisen ruokailun aikana”. (HS 27.1.1970)

Myös Kuha on samaa mieltä. ”Kouluruokailu tarjoaa loistavan tavan toistemme kohtaamiseen sosiaalisena tilanteena, mahdollistaen ajatusten, tunteiden sekä kokemusten vaihdon. Se on yhdessäolon hetki, jossa opettaja pystyy tutustumaan oppilaisiin ja näkemään myös oppilaiden keskinäisiä sosiaalisia suhteita”, hän toteaa.

Kuhalla on kokemusta omalta koululta opettajien vaikutuksesta yläasteikäisten ruokailuun.

”Muutama vuosi sitten sovimme  opetushenkilöstön kanssa kahden viikon tempauksen, jossa opettajat ruokailua edeltävällä tunnilla katsoivat yhdessä oppilaiden kanssa ruokalistan ja sen jälkeen koko porukka tuli opettajan johdolla syömään. Tuloksena oli, että oppilaat osallistuivat ruokailuun paremmin”, Kuha kertoo.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) kouluruokailun järjestämisessä kannustetaan tekemään yhteistyötä myös kotien kanssa. Opettajat ovat toimineet siinäkin sillanrakentajina jo yli sata vuotta sitten, kuten Koulukeittoyhdistyksen kiitokset kertovat:

”Opettajien kautta ovat lasten vanhemmat vähitellen oppineet ymmärtämään koulukeittojen tärkeyden. Luontainen suomalainen hitaus on asettanut monen opettajan kärsivällisyyden sangen kovalle koetukselle, kun heiltä aluksi muutenkin vaikeitten olosuhteitten lisäksi on vanhempien myötätunto puuttunut. Mutta kerran asian oivallettuaan ovat köyhimmätkin heistä voimiensa mukaan opettajaa tukeneet ja avustaneet, joten koulun ja kodin välille on punoutunut uusia siteitä molemminpuoliseksi hyödyksi ja iloksi, mikä ei kasvatukselliseltakaan kannalta ole vähäiseksi arvioitava” (Suomen virallinen lehti, 1919).

”Mitä kauemmin olen toiminut terveydenhoitajana, sitä enemmän olen sitä mieltä että yhdessä syöminen, koulussa tai kotona, tuo meille hyvinvointia”, Kuha toteaa.

Lähteet:
Suomen virallinen lehti 1919. Suomen kansakoulutoimen kehityksestä lukuvuosina 1910 – 1915.  Helsinki 1919.
Helsingin Sanomat 27.1.1970 ja 15.11.1961 ja kouluterveydenhoitaja Tuula Kuhan haastattelu.

Lisätietoa kouluruokailusta
Syödään ja opitaan yhdessä -video (Viestintävalkea, VRN, MMM)
Tarkoituksenmukaisesti ohjattu ruokailu (s. 20) Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuosituksessa (VRN)

Kouluruokailusta blogissani
”Pakollinen kouluateria” 70 vuotta
Kouluruokaa opettaja Vuorisen tapaan
Kouluruoka-arvoituksia

Kuvat
Yläkuvassa rehtori Esa Kukkasniemi oppilaineen Vuorenmäen koululla Syödään ja opitaan yhdessä -videon kuvauksissa.
Alakuvassa terveydenhoitaja Tuula Kuha työpaikallaan Kirkkoharjun koululla Kirkkonummella. Tuulalla on kädessä päivän välipalamyynnin hedelmiä, jota oppilaat voivat käydä ostamassa iltapäivän välitunnilla oppilasravintolasta edulliseen hintaan.

Teksti ja kuvat: Virpi Kulomaa

 


Virpi Kulomaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.