29 heinä 2017
Kahvia, kiitos!
Kuten monet ihmiset, olen kahvin ystävä.
Aamuisin heräilen caffè latten voimalla ja päivän kuluessa nautiskelen ilokseni muutamia suodatin- tai erikoiskahvikupposia, joskus vielä päivällisen jälkeisen espresson. Tätä blogia kirjoittaessani siemailen myös kahvia, kuinkas muuten.
-
- Kuparipannu on isovanhempieni häälahja 1930-luvulta. Takana on kahvimylly, jolla kahvipavut itse jauhettiin.
-
- Pehtoori-pannu korvasi kuparipannun 60-luvulla.
Kahvi on jo pidemmän aikaa ollut trendituote. Historian havinassa on se nautintoaineena lienee aina tuonut elämään ripauksen luksusta. Miltähän tuntuisi, jos kahvia ei saisi lainkaan tai jos se olisi kortilla, kuten Suomessa 1939 – 1954? Kuvan kuparipannu on isovanhempieni häälahja 1930-luvulta ja on siten nähnyt hyvien aikojen lisäksi myös ankeat pulavuodet, jolloin siinä on keitelty ensin kahvinkorviketta (viljaa ja noin neljännes kahvia) ja sen jälkeeen täysin kahvitonta kahvinvastiketta.
-
- Lappeenrannan kahvikaupan (om. Maija Sokura) kalusteet ovat nykyisin Pauligin museossa. Kahvikauppa Mokkana 1900-luvun alkuvuosikymmeninä toiminut kauppa siirtyi ”Mokka-Maija” omistukseen talvisodan jälkeen ja palveli Valtakatu 32:ssa 1979 asti.
-
- Lappeenrantalaisen pienpaahtimon kahvia aeropress-menetelmällä valmistettuna Satamietie 6 paahtimo-kahvilassa.
Kahvi on niin jokapäiväinen asia, että sitä pitää lähes oikeutenaan. Eikä tietenkään mitä tahansa kahvia, vaan hyvää kahvia. Kreivitär Eva Mannerheim-Sparre pohtii keittokirjassaan samaa asiaa: ”Ei mikään ole tavallisempaa kuin kahvin keittäminen eikä mikään ole harvinaisempaa kuin todella hyvä kupillinen tätä ihmeellistä juomaa”.
Muistan itsekin, kun ennen kahviloissa tai huoltoasemilla saattoi joutua ostamaan kitkerää, pannun pohjaan tiivistynyttä suodatinkahvia. Onneksi enää harvemmin.
-
- Kahvia ja pullavanukasta Kuopion rautatieasemalla junan lähtöä odotellessa.
-
- Kesäinen aamukahvi Hakaniemen torilla Helsingissä.
Ihanimmat kahvimuistoni liittyvät ainutlaatuiseen makukokemukseen, tarjoilutapaan tai hauskaan tilanteeseen. Niistä esimerkkeinä nuoruudessani ensimmäisellä Ranskan matkalla saamani café au lait, jonka pienen hotellin iäkäs tarjoilijarouva kaatoi valkeaan laakeaan kuppiin yhtäaikaa höyryävän kuuman maidon kanssa.
-
- Cappuccino Helsingin Munkkivuoressa Fazerin kahvilassa.
-
- Kahvihetki Etelä-Ranskassa Bonnieuxin kylässä, jossa on kuvattu Russell Groven A Good Year -elokuva.
Mieleen ovat jääneet myös auringonpaahteessa nautitut ylimakeat, kermavaahtopursotuksella koristellut jääkahvit ja työpaikkojen hauskat, sosiaaliset kahviporinat (ja pohtiminen, kenen vuoro olikaan tuoda se kahvipaketti :)). Kahvi, jota en ole onnistunut uudelleen löytämään mutta jota haluaisin vielä maistaa, on Milanossa eräässä intialaisessa ravintolassa juomamme mausteinen maharaja-kahvi.
-
- Käytännöllinen teräspannu syrjäytti aikanaan mummolan ”Pehtoorin”.
-
- Päiväkahvit Espoossa Halmeen leipomon kahvila-kohditoriassa.
Nyky-Suomen kuppiloissa tai kotona saa helposti kahvinsa omaan makuun ja tyyliin sopien. Elämme nyt varsin ihanaa kahviaikaa ja siitä kannattaa nauttia!
-
- Cappccinoa aamiaisella Italian Sorrentossa.
-
- Espressoa cantuccini-keksin kera italialaisessa ravintolassa Genevessä.
Lähteet: Mokka-Maijan historia Mervi Kansonen artikkelista teoksessa Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa ja tarinoita. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja nro 21. Lappeenranta. 1999 ja sivuilta finna.fi. Tekstilainaus Eva Mannerheim-Sparren keittokirjasta (1951, 2. painos).
Virpi Kulomaa
Comments
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Muistan miten onnellinen olinkaan kun sain äidiltäni lahjaksi punaisen Pehtoorin. Pehtoori on keittiössäni kunniapaikalla Sarpanevan padan vieressä. Kumpaakin käytän säännöllisesti arjessani. Pataa kyllä enemmän, koska Pehtooriahan raskin käyttää vain vierailleni kahvia kaadellessa:)