Kuparinen kahvipannu on isovanhempieni häälaja 1930-luvulta.
29 heinä 2017

Kahvia, kiitos!

Kuten monet ihmiset, olen kahvin ystävä.

Aamuisin heräilen caffè latten voimalla ja päivän kuluessa nautiskelen ilokseni muutamia suodatin- tai erikoiskahvikupposia, joskus vielä päivällisen jälkeisen espresson. Tätä blogia kirjoittaessani siemailen myös kahvia, kuinkas muuten.

Kahvi on jo pidemmän aikaa ollut trendituote. Historian havinassa on se nautintoaineena lienee aina tuonut elämään ripauksen luksusta. Miltähän tuntuisi, jos kahvia ei saisi lainkaan tai jos se olisi kortilla, kuten Suomessa 1939 – 1954? Kuvan kuparipannu on isovanhempieni häälahja 1930-luvulta ja on siten nähnyt hyvien aikojen lisäksi myös ankeat pulavuodet, jolloin siinä on keitelty ensin kahvinkorviketta (viljaa ja noin neljännes kahvia) ja sen jälkeeen täysin kahvitonta kahvinvastiketta.

Kahvi on niin jokapäiväinen asia, että sitä pitää lähes oikeutenaan. Eikä tietenkään mitä tahansa kahvia, vaan hyvää kahvia. Kreivitär Eva Mannerheim-Sparre pohtii keittokirjassaan samaa asiaa: ”Ei mikään ole tavallisempaa kuin kahvin keittäminen eikä mikään ole harvinaisempaa kuin todella hyvä kupillinen tätä ihmeellistä juomaa”.

Muistan itsekin, kun ennen kahviloissa tai huoltoasemilla saattoi joutua ostamaan kitkerää, pannun pohjaan tiivistynyttä suodatinkahvia. Onneksi enää harvemmin.

Ihanimmat kahvimuistoni liittyvät ainutlaatuiseen makukokemukseen, tarjoilutapaan tai hauskaan tilanteeseen. Niistä esimerkkeinä nuoruudessani ensimmäisellä Ranskan matkalla saamani café au lait, jonka pienen hotellin iäkäs tarjoilijarouva kaatoi valkeaan laakeaan kuppiin yhtäaikaa höyryävän kuuman maidon kanssa.

Mieleen ovat jääneet myös auringonpaahteessa nautitut ylimakeat, kermavaahtopursotuksella koristellut jääkahvit ja työpaikkojen hauskat, sosiaaliset kahviporinat (ja pohtiminen, kenen vuoro olikaan tuoda se kahvipaketti :)). Kahvi, jota en ole onnistunut uudelleen löytämään mutta jota haluaisin vielä maistaa, on Milanossa eräässä intialaisessa ravintolassa juomamme mausteinen maharaja-kahvi.

Nyky-Suomen kuppiloissa tai kotona saa helposti kahvinsa omaan makuun ja tyyliin sopien. Elämme nyt varsin ihanaa kahviaikaa ja siitä kannattaa nauttia!

Lähteet: Mokka-Maijan historia Mervi Kansonen artikkelista teoksessa Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa ja tarinoita. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja nro 21. Lappeenranta. 1999  ja sivuilta finna.fi. Tekstilainaus Eva Mannerheim-Sparren keittokirjasta (1951, 2. painos).

 


Virpi Kulomaa

Comments

  1. Muistan miten onnellinen olinkaan kun sain äidiltäni lahjaksi punaisen Pehtoorin. Pehtoori on keittiössäni kunniapaikalla Sarpanevan padan vieressä. Kumpaakin käytän säännöllisesti arjessani. Pataa kyllä enemmän, koska Pehtooriahan raskin käyttää vain vierailleni kahvia kaadellessa:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.