Wien valloitti kahviloillaan
26 marras 2016

Wien valloitti kahviloillaan

Jonottaisinko kahvilaan? Vastaus on kyllä, ainakin Wienissä. Kaupunki tunnetaan upeista kahviloistaan ja sen perinteikästä kahvila- ja leivonnaiskulttuuria voi vain ihailla.  Sieltä ovat levinneet aikoinaan Ranskan hoviin ja Pariisin leipomoihin voicroissantti ja muut viennoiseriet.

”Naisten korkeakulttuurimatkaksi” nimettyyn viikonloppulomaan onnistuimme mahduttamaan käynnin useampaan suosittuun kahvilaan. Samoilla apajilla olivat muutkin turistit, joten jonotimme pöytää useamman kerran. Onneksi se oli vaivan arvoista :).

Cafe Sacher

Ensimmäinen kohteemme oli hotelli Sacherin Cafe Sacher, jonne suuntasimme nautiskelemaan kuuluisaa Original Sacher-tortea. Kahvilassa vaikutuksen tekivät hyvä palvelu ja kahvilan kaunis, klassinen sisustus, joka vei aikamatkalle 1800-luvun loppupuolelle. Entä se sacherkakku? Kotona leipomamme on esikuvaansa suklaisempi ja tuhdimpi, jonkun mielestä varmasti herkullisempikin.  Aito on kuitenkin aina aito ja tunnelma on puoli ruokaa. Kahvilan myymälästä kakkuja voi ostaa tuliaisiksi kauniissa puurasiassa tai tilata Sacher Shopin verkkokaupasta (8 – 10 h. kakku maksaa noin 40 – 50 e).  Jos innostuu leipomaan, on tässä pari linkkiä kakkuresepteihin, Valion Sacher-kakku ja Itävallan virallisten turistisivujen resepti.

Cafe Diglas

Voicroissantin, alkunimeltään kipflerin, syntytarina on kiehtova. Tarun mukaan wieniläiset leipurit saivat idean leivonnaisen muotoon kuunsirpistä, jollaisen he näkivät Wieniä piirittäneiden ottomaanien lipussa. Toisen tarinan mukaan itämailta tullut sotilas oli pyytänyt wieniläistä leipuria leipomaan kuunsirpin muotoisen leivonnaisen lievittääkseen koti-ikäväänsä (tämä lienee tarina struudelin sirpin muodosta).

Croissantin syntysijojen versiota nautimme aamiaisen yhteydessä perinteikkäässä Cafe Diglasissa ja se oli yllättäen hieman makea verrattuna Ranskan tai Italian croissantteihin, mutta erittäin herkullinen (ja pehmeä ja lehtevä).

Kaffeehaus Demel

Kuuluisa Kaffeehaus Demel oli kohteena käynnin arvoinen. Kahvilaan jonottaminen sujui rattoisasti sisätilassa, kun samalla sai seurata lasin takaa struudelin valmistusta. Iso, koko pöydän pinta-alan laajuinen taikinapohja sai täytteeksi omenaviipaleita. Olen lukenut jostakin, että struudelitaikinan pitäisi olla niin ohutta, että sen läpi näkee lukea sanomalehteä. Taikinan alla olikin lakana, jonka avulla leipurin oli helppoa rullata struudeli paistokuntoon. Valmis leivonnainen oli herkullinen, siinä oli hapahko omenatäyte ja ohut rapeahko kuori. Tässä on linkki alkuperäisen strudelin reseptiin (Li’l Vienna),  jossa valmistus on esitetty selkein kuvin vaihe vaiheelta ja helpompi Maku-lehden resepti, jossa on käytetty valmista filotaikinaa.

Cafe Mozart

Koska olimme Wienissä, Cafe Mozartissa oli luontevaa käydä. Makean kiintiömme oli hetken täysi, joten tilasimme itävaltalaisen version gulassikeitosta, joka olikin todella maukasta eikä yhtä rasvaista, kuin esimerkiksi Prahassa syömäni vastaava perinneruoka. Kahvilassa oli upeita leivonnaisia ja hyvänä merkkinä myös paikallista väkeä. Pääruoaksi tilatut keitot osoittautuivat kaikesta kielitaidostamme huolimatta lopulta vain alkuruoka-annoksiksi  🙂 Mutta ei hätää – kipaisimme lähtiessämme makkarakojun kautta, joka oli sekin ymmärtääksemme hyvin wieniläistä.

Cafe Engländer

Cafe Engländeria ei kannata varten vasten lähteä etsimään, jos ei satu olemaan nurkilla. Kahvilan pelkistetty sisustus pudotti meidät klassisten kahvilaympäristöjen jälkeen funkis-maailmaan. Kyseessä ei ollut ilmeisesti mikään turistipaikka, vaan wieniläisten kantapaikka, joka soveltuu hienosti vaikkapa liiketapaamiselle. Ruoan laatu oli kuitenkin kohdillaan ja erityisen ihailtavana asiana paikasta jäivät mieleen miestarjoilijat, joiden ammattiylpeydestä ja ammattitaidosta voi ottaa oppia.

Cafe Central

Wienin yhdeksi kauneimmaksi kahvilaksi kehuttu Cafe Central oli  kahvilakaartimme viehättävin paikka. Pöydän jonotus ei haitannut, kun sai ihailla kauniita holvikaaria ja upeaa leivonnaisvitriiniä. Täällä päädyimme myös ensin suolaisen ruoan pariin ja nyt testauksessa oli Itävällan perinneruoka Tafelspiz, keitettyä nautaa piparjuurikastikkeella, papujen, julianne-vihannesten sekä ruohosipulikastikkeen kanssa. Vaikka keitetyt ”vatkulit ja höystöt” eivät ole lempiruokaani, jäi ruoka mieleeni erityisen maukkaana. Wienin kahvilakierroksemme päättyi korunkauniisiin leivoksiin. Ihastuttava kahvilakulttuuri, leivonnaiset ja konditorian taidonnäytteet ovat kokemisen arvoinen elämys, josta Cafe Centralin seinällä tiirailevat keisari Frans Joosef ja keisarinna Sissi ovat varmasti samaa mieltä.

 

Kuvat ©Virpi Kulomaa


Virpi Kulomaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.