06 heinä 2016

Omenapiirakkaa Normandiassa

Idean kesälomamatkaan saimme tällä kertaa hauskasti omenapiirakasta. Olin jo pitemmän aikaa haaveillut Normandiasta ja omenoista, joten niinpä matkasuunnitelmamme alkoivat hahmottua tämän toiveen ympärille. Lopulta päädyimme automatkaan, jonka aloitimme Pariisista ja suunnaten sieltä kohti Normandian rannikkoa, sieltä koilliseen Bordeaux’iin ja lopulta Etelä-Ranskan Provenceen sekä Italian Rivieran kautta Nizzaan.

Pariisin jälkeen kokemus Normandiasta oli vaikuttava, niin ruoan kuin nähtävyyksienkin osalta. Omaha Beachilla oleva amerikkalaisten toisen maailmansodan muistomerkki ja hautausmaa Cimetière américain de Colleville-sur-Mer ja upea luostarisaari Mont Saint-Michel tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Majoituimme Mont Saint-Michelissä, mutta koska turistimenut eivät houkutelleet, suuntasimme läheiseen Pontorsoniin päivälliselle La Casa de Quentin -ravintolaan. Mukavan ravintoloitsijan erinomainen englannin kielen taito helpotti suuresti tutustumista alueen herkkuihin. Pyysimmekin häntä kokoamaan pöytäseurueellemme jaettavan menun, jotta meillä olisi mahdollisuus maistella mahdollisimman monia normandialaisia tai ylipäätään ranskalaisia ruokia.

Niin ateriamme koostui useammasta ruokalajista. Alkuun otimme breton galettea, joka on hapahko suolainen, tattarijauhoista leivottu ohukainen, ruokaisaa hanhenmaksa-salaattia sekä sinisimpukoita, sen jälkeen pääruoaksi kampasimpukoita ja lammasta sekä lopulta vielä jälkiruokaakin.

Mieleenpainuvin elämys ateriassa olivat ehdottomasti sinisimpukat, joiden sesonki oli parhaimmillaan ja jota myös muut asiakkaat näyttivät tilaavan ahkerasti. Simpukoiden noukkiminen ja napostelu yhteisestä kattilasta oli mukavaa yhdessä ateriointia ja lisäksi valkoviini-sipulinen liemi vei kielen mennessään.

Aterian läpi juomana ollut normandialainen kuiva omenasiideri toimi yllättävän hyvin kaikille ruokalajeille ja erityisesti, kun se tarjoiltiin paikalliseen tapaan kahvikupeista. Siiderivalikoimassa oli myös makeampia laatuja, mutta ravintoloitsijan mukaan niitä juovat vain varttuneemmat rouvat 😉

Jälkiruokaa ei olisi tarvittu, mutta en voinut vastustaa normandialaista omenapiirakkaa, jota minulla oli viimeinkin mahdollisuus maistaa ja josta koko matkamme oli saanut idean. En tiennyt, millaista piirakan pitäisi olla ja mielikuvani oli lähempänä suosikkiani Tarte Tatinia. Nyt tämäkin herkku on tuttu: pohjana on murotaikina (Pâte Sablée) ja omenoiden kera täytteeseen on leivottu Pohjois-Ranskassa suositut voi, kerma ja calvados. Kaiken kaikkiaan Normandiasta jäi meillä vielä valtaosa näkemättä, mutta paikka jäi kiehtomaan ja haluaisin palata sinne uudelleen.

Juttu on Ranskan reissultamme Pariisi – Normandia – Bordeaux – Provence heinäkuussa 2016.