25 tammi 2017

Kouluruokaa opettaja Vuorisen tapaan

”Alinan ollessa koulun keittäjänä kävi sellainen huono homma, että opettaja Vuorinen toi kerran keittolihatarpeet viereisestä pitäjästä. Kun lihapaketti avattiin, sieltä tulvahti epämääräinen lemu. Alina ilmoitti Vuoriselle, että liha on pilaantunutta eikä sitä voi käyttää. Vuorinen oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että keitto on keitettävä. Niinpä Alina teki lihalle kaikki osaamansa konstit, mutta eihän se siitä paremmaksi muuttunut. Siitäkin huolimatta ja edelleen opettajan vaatimuksesta lihasta piti keitto keittää, mutta huonoahan siitä tuli. Koululaisillakin oli makuaisti tallella ja he uskalsivat suureen ääneen ilmoittaa, miltä keitto maistui, eivätkä sitä syöneet”.

Tarina kyläkoulun epäonnekkaasta lihakeitosta tapahtui vuonna 1941, koulun valmistusvuonna ja aikana, ennen kuin kouluruoasta tehtiin kirjaus kansakoululakiin (1943). Tuohon aikaan oppilaiden täytyi osallistua ruokatalkoisiin tuomalla koululle perunoita, juureksia sekä marjoja sovittu kilo- tai litramäärä. Eikä siinä kaikki: kotoa piti ottaa mukaan omat leivät ja maitopullo, myös lusikka sekä lautanen, ennen kuin kunta myönsi koululle määrärahan astioiden hankintaan 50-luvun kynnyksellä.

Mutta takaisin tarinaan:

Lihan hankkiessaan opettaja Vuorinen oli varmasti haaveillut kunnon sopasta. Olisihan se ollut vaihtelua silloin tavanomaisesti tarjoiltuihin velleihin ja puuroihin. Hän oli nähnyt vaivaa toimimalla opettajan työn ohella sekä raaka-aineen toimittajana kuin myös keittiöesimiehenä. On selvää, ettei hän halunnut hukata arvokasta lihaa. Arvostus kouluruokaa ja keittäjän ammattitaitoa kohtaan olivat myös kohdillaan, vaikka lopputulos olikin tällä kerralla epäonnistunut. Onnistumiset jäävät harvemmin mieleen.

Nykytilanne on onneksemme erilainen. Nyt oppilaat ja opettajat pääsevät valmiiseen pöytään eikä koululounaan raaka-aineita tai aterian osia tarvitse kantaa repussa mukana.

Katsaus menneisyyteen on kuitenkin hyvä, jotta muistaisimme, kuinka hieno etu nykyaikainen suomalainen kouluruokailu meille on. Lasten terveyttä edistävän ravinnon lisäksi se on osa koulun opetus-ja kasvatustyötä, joten kouluruokailun rooli on kasvaville lapsille ja nuorille todella merkittävä. Me aikuiset puolestaan, sekä kotona että koulussa, olemme vastuullisessa asemassa sen suhteen, miten lapset ja nuoret suhtautuvat kouluruokaan. Mallia voi ottaa opettaja Vuorisesta, jos ei nyt ihan reseptin tekijänä, niin ainakin kouluruokailun arvostamisessa sekä yritteliäisyydestä yhteisen hyvän aikaansaamiseksi.

Uusi kouluruokailusuositus Syödään ja opitaan yhdessä (VRN) julkaistiin 24.1.2017.

Lainaus on Marjatta Väisäsen muistelmasta julkaisusta Tarinoita ja Tapahtumia Kuivasensaaresta (2013), kuva on isoisän arkistosta.